Meillä on ihana 8kk parson uros "Tipsu" (Stitch). Monesti mietityttää olemmeko oikeilla jäljillä hänen kasvatuksen kanssa. Hän on vauhdikas pikkumies joka kuitenkin osaa myös rauhoittua tarpeen mukaan.

Ulkoilemme n. viisi kertaa päivässä, kolme pissalenkkiä 5-20min ja kaksi pidempää ulkoilukertaa. Lenkki ja lähes joka päivä käymme koirapuistossa 1-2h. Tipsu tykkää leikkiä kaiken rotuisten ja kaiken kokoisten koirien kanssa. Varsinkin isot mustat koirat tuntuvat olevan sen suosikkeja. Toki niitäkin koiria on joiden kanssa hän ei tule toimeen. Ainoastaan koirapuistossa hän on erittäin aktiivinen nylkyttämään valitsemaansa koiraa, olipa se sitten uros tai naaras, ei väliä. Missään muualla hän ei tee sitä, ei kotona tyynyihin eikä leluihin. Mistä mahtaa kyseinen tapa johtua.

Emme ole vielä käyneet missään koulutuksissa mutta keväällä olisi tarkoitus päästä johonkin käytöskouluun. Hän on kyllä ihan kiltti mutta tietysti oman rotunsa mukainen.

Olisi ihanaa päästää hänet lähimetsässä irti mutta en uskalla kun ei sitä ole mitenkään opeteltu ja pelkään, että hän karkaa.

Mitä olisi sellaiset aktiviteetit mitä sisätiloissa voisi hänen kanssa tehdä? Hän tykkää kun piilotan pikkuherkkuja ja sitten hän saa etsiä niitä.

Pitääkö karkeaa ja puolipitkää turkkia jotenkin trimmata vai voiko sen antaa olla sellainen kun se on?
Mitä on sellaiset ruokalajit mitä hänelle ei missään tapauksessa saisi antaa, esim. jogurtti, hedelmät, juusto ym. ihmisten syötävät?

Hän nukkuu ihan kauniisti melkeinpä joka yö minun vieressä 8-10h, onko määrä ok?

Hän on nopea oppimaan ja häntä kehutaan aina kun hän tekee pyydetyn asian oikein tai on esim. ulkoilussa kauniisti ( ei "hyökkää" ohimenevän pyörän perään tai hauku huppupäisiä ihmisiä tai ohi ajavia traktoreita)

Olen lukenut kirjoja ja lehtiä ja kirjoituksia netistä mutta miten tiedän, että hän on onnellinen ja tyytyväinen?

Hän saa paljon rakkautta ja kaksi viikkoa kuukaudesta hän on hyvin vähän yksin vuorokaudessa kun olen vapaalla, toisaalta kaksi viikkoa kuukaudesta hän joutuu olemaan jonkin verran yksin mutta ei koskaan pidempään kun maks. kuusi tuntia.

Asumme kerrostalossa ja työskentelen naapuriasunnossa kerrallaan kaksi viikkoa. Meneekö koira hämilleen kun olen pari viikkoa kerrallaan toisessa osoitteessa ja kuitenkin käyn häntä ulkoiluttamassa ja hän käy kyläilemässä työpaikallani sitten taas kaksi viikkoa olemme kotona ja silloin harvemmin käymme työpaikallani, tavoite ettei ollenkaan.

Olemmekohan kasvattamassa koiraamme oikealla tavalla?
Hän on tärkeä osa meidän pientä perhettä ja haluan olla varma, että hän saa kaiken sen mitä tarvitsee.
Koira on meidän ensimmäisemme, eikä meillä ole aikaisempaa kokemusta koirista.
Hän on ollut meillä nyt heinäkuusta asti eikä mielestäni ole ollut mitään ongelmia vaikka epäileväinen kasvatuksen oikeanlaisuudesta olenkin.

Toivon ja odotan teiltä joilla on kokemusta kyseisestä rodusta asiallisia neuvoja ja vastauksia vahvistamaan onnellisuutta minun, tyttäreni ( 15v.) ja koiramme välillä.

Kiitos

Mielestäni olette oikealla tiellä, koska selvästikin teillä on halua ja motivaatiota ottaa selvää koiran oikeanlaisesta kasvatuksesta ja toimia sen mukaan. Se tarkoittaa mielestäni sitä, että vaikka kaikkea ei alusta asti tietäisikään, niin osaatte seurata koiran kehitystä ja omia toimintatapojanne ja niiden toimivuutta, ja tarvittaessa muuttaa niitä. Mielestäni todella hienoa jos sama avoimuus jatkuu!

Koiran koulutuksesta on varmasti niin monta mielipidettä kuin on kouluttajaakin, mutta tässä hieman omia kommenttejani:

Ensinnäkin; lähes kateeksi käy (omien koirien puolesta), ettei koiranne joudu tuon pidempään olemaan yksin kotona päivittäin. Hyvä sekin taito (yksinolo) on osata, mutta tokihan ne seurassa viihtyvät. Voi kun voisi itse tarjota koirilleen saman.

Nuorelle poitsulle tuo lenkkimäärä on varmaan ihan hyvä, mutta aikuiselle riittää toki harvemminkin. Kolme on mielestäni ok, ainakin yhden niistä tulisi olla pidempi. Ja uroskoirilla ne lyhyemmätkin saisi kuulemma olla sellaisia puolituntisia, että saavat rakkonsa tyhjennettyä kunnolla eikä tule virtsavaivoja (ainakaan sen takia).

Nylkytyksestä sen verran, että koira tekee sitä alistaakseen. Minun urokseni yritti "teini-ikäisenä" tehdä sitä kaikille, ja vielä nytkin 4-vuotiaana saattaa tarttua esimerkiksi jonkun ihmisen käteen. Koirillekin yrittäisi varmaan jos päästäisin... Melkoisia keskusteluja on asiasta käyty, kun poitsu yrittää olla kaikkien pomo. Oma mielipiteeni on, että sitä kannattaisi välttää, ettei joku toinen koira moisesta kukkoilusta hermostu, mutta joku voi toki olla sitä mieltä että selvitelkööt itse välinsä... Me lakkasimme käymästä koirapuistoissa kokonaan juuri tämän asian takia...

Tuo oikein tekemisestä kehuminen on mielestäni erittäin järkevää, ja varsinkin murkkuikäisen koiran kanssa. Koirakin on murkkuna epävarma, ja huomasin ainakin oman urokseni kanssa oikein tekemisen vahvistamisella olevan ison merkityksen koulutuksessa. Ja pätee vieläkin. Kyllä se vaan toisenkin kerran tekee halutusti kun tietää tekevänsä oikein Niin, ja tuo namujen piilottelu on oikein hyvää ajanvietettä sisätiloihin. Sisällä voi opetella myös luoksetuloa, minkä vahvistuessa uskallatte varmaan turvallisessa paikassa päästää vapaaksi myös metsässä.

Ihan kaikkeen en tähän aikaan yöstä jaksa vastata , varsinkin kun kone alkoi nyt kiukuttelemaan, mutta uskon kyllä, että koiranne on onnellinen saadessaan olla seurassanne ja touhutessaan kanssanne Älkää huolehtiko

Hyvää jatkoa, ja paljon onnellisia hetkiä parsonpoikanne kanssa!

Hei

Kiitos vastauksestasi. Kyllä se pikkumies saa meidät aina hyvälle tuulelle ja rakkautta häneltä ei ainakaan puutu. Sen verran kiintyneitä häneen olemme. Onneksi siitä huolimatta kuriakin löytyy jotei ei homma ihan kokonaan räjähdä käsiin.

Hyvää Uutta Vuotta 2010 kaikille koiraihmisille ja tietysti kaikille muillekkin.

t:Sari